Basic HTML Version
D
EBRECENI
E
GYETEM
F
INNUGOR
N
YELVTUDOMÁNYI
T
ANSZÉK
F
OLIA
U
RALICA
D
EBRECENIENSIA
20.
D
EBRECEN
, 2013
73
Adpositiot, liike ja dynamiikka:
mikä erottaa muotoja
vieressä
ja
vierellä?
Tuomas H
UUMO
– Piia P
EIPONEN
Suomen – kuten eräiden sen sukukieltenkin – adpositiot ovat typologisesti
siitä erikoisia, että niillä on melko produktiivinen sijataivutus. Varsin tyypil-
lisesti ainakin ns. suunnan oppositiota ero-, tulo- ja olosijamuodon välillä il-
maistaan paitsi nominien myös adpositiovartaloiden taivutusmuodoilla: esi-
merkiksi kieliopillistuneista ruumiinosannimistä (näistä ks. Ojutkangas 2001)
sisäpaikallissijataivutuksen saa
kyljessä
,
kyljestä
,
kylkeen
, ulkopaikallissija-
taivutuksen taas
rinnalla
,
rinnalta
,
rinnalle
ja molemmissa paikallissijasar-
joissa taipuu
päässä, päästä, päähän, päällä, päältä, päälle
(ks. kuitenkin
Suutari 2006, joka asettaa kyseenalaiseksi
pää
-adposition ruumiinosannimi-
taustan). Kuten viimeksi mainitusta voi huomata, sisä- ja ulkopaikallissija-
muotojen merkitysoppositio ei adpositioilla useinkaan ole samanlainen kuin
nominintaivutuksessa (ks. Alhoniemi 1988). Nominintaivutuksesta tutun si-
säisyyden ja ulkoisuuden oppositioon verrattuna
pää
-vartaloisen adposition
paikallissijamuodot ilmaisevat hyvin toisenlaista oppositiosuhdetta. Sen ul-
kopaikallissijamuodot ilmaisevat sijaintia ’yläpuolella’ (esim.
Lamppu roik
-
kuu pöydän päällä
) tai ’päällispinnalla’ (esim.
Television päällä on valoku
-
va
), kun taas sisäpaikallissijamuodot sopivat ilmaisemaan sijaintia pitkän-
omaisen tarkoitteen alku- tai loppupäässä (esim.
Isäntä istui pöydän päässä;
Tien päässä on pieni kylä
). Tällainen paikallissijamuotojen oppositiosuhde
on idiosynkraattinen, sillä se esiintyy ilmeisesti ainoastaan
pää
-kantaisella
adpositiolla. Muiden sijataivutukseltaan produktiivisten adpositioiden sisä- ja
ulkopaikallissijamuotojen välillä voi vallita aivan muunlaisia oppositiosuh-
teita. Lähes synonyymisiltä tuntuvat
sisä
-vartalon sisä- ja ulkopaikallissijai-
set taivutusmuodot
sisällä
ja
sisässä
(ks. kuitenkin Ojutkangas – Huumo
2010), kun taas muotojen
edessä
ja
edellä
merkitysero liittyy osallistujien
staattisuuden
(Auto seisoo talon edessä)
ja liikkeen
(Auto ajaa bussin edellä)
erontekoon (ks. Keresztes 1964; elementtien metaforisista ja aikaa ilmaise-
vista käytöistä Huumo 2013).