Basic HTML Version
T
UOMAS
H
UUMO
– P
IIA
P
EIPONEN
74
Tässä artikkelissa tarkastelun kohteena on paikallissijataivutukseltaan
produktiivinen adpositiovartalo
viere
-, joka
pää
-,
sisä
- ja
ete
-vartaloiden ta-
paan taipuu produktiivisesti sekä sisä- että ulkopaikallissijoissa:
vieressä,
vierestä, viereen; vierellä, viereltä, vierelle
– lisäksi elementillä on merkityk-
seltään prolatiivinen muoto
vieritse
Päähuomiomme on inessiivimuodon
(vieressä)
ja adessiivimuodon
(vierellä)
välisissä merkitys- ja käyttöeroissa,
ja lähtöhypoteesimme on sellainen, että ainakin yksi muotoja erottava keskei-
nen piirre on osittain
ete
-grammin tapaan staattisuuden ja dynaamisuuden
vastakohtaisuus: ihminen seisoo toisen
vieressä
mutta kulkee tämän
vierellä
.
Jo kielitajun perusteella tuntuu kuitenkin ilmeiseltä, että oppositioon liittyy
muutakin, sillä on helppo keksiä esimerkkejä, joissa muoto
vierellä
on käypä
liikkeen puutteesta huolimatta:
Tien vierellä kasvaa pensaita;
Presidentin
puoliso seisoi tämän vierellä kriisin aikana.
Tarkastelemme kirjoituksessamme
viere
-grammin semantiikkaa Kielipan-
kin sanomalehtiaineiston valossa. Lähtökohtanamme on kyseenalaistaa sana-
kirjojen (esim. PS) muodoille antamat, lähes identtiset merkitysluonnehdin-
nat: sanakirjan mukaan muodon
vierellä
merkityksenä on ’olla lähellä jonkin
reunaa, syrjää, laitaa, kylkeä tms., äärellä, varrella, sivulla, rinnalla’, ja muo-
don
vieressä
merkityksiä puolestaan ’olla aivan (jonkin) ääressä, ohessa, var-
ressa, laidassa, sivussa tai sivulla, rinnalla, pielessä, poskessa’. Kuvauksista
voi huomata, että muotojen merkitykset esitetään hyvin toistensa kaltaisina,
eikä sanakirja mainitse liikkumista osana
vierellä
-muodon merkitystä.
Artikkelissamme tarkastelemme ensin
viere
-vartaloisen adposition ase-
maa osana suomen
akseligrammien
järjestelmää. Tämän jälkeen vertaamme
adposition inessiivimuodon
vieressä
ja adessiivimuodon
vierellä
käyttöä
Kielipankin sanomalehtiaineistossa. Päähuomiomme on
vierellä
-muodon
tehtävissä, jotka näyttävät muodostavan selviä semanttisia alaryhmiä, joissa
liike tai muunlainen dynaamisuus on keskeistä; noin kuusi kertaa frekventim-
pi muoto
vieressä
taas osoittautuu yleiseksi lateraalisen sijaintisuhteen ku-
vaajaksi, jolla silläkin on staattisen sijainnin lisäksi myös liiketilanteisiin liit-
tyviä käyttöjä. Näissä on kuitenkin yleensä mukana muita tekijöitä, jotka mo-
tivoivat sisäpaikallissijamuodon valintaa; ts. kyse ei ole kahden rinnakkain
liikkuvan entiteetin toisistaan riippumattomasta liikkeestä vaan esimerkiksi
tilanteista, joissa liikkuvia entiteettejä yhdistää jonkinlainen konkreettinen si-
dos tai jossa päähuomio ei ole molempien liikkeessä vaan niiden keskinäises-
sä lateraalisessa suhteessa.