Basic HTML Version
J
ARI
S
IVONEN
262
taali ”reitti” on epäsuora fyysisen polun muodon mukaisesti, puhuja voi käyt-
tää polun äärihahmon kuvaamiseen
kaartaa
-verbiä, joka objektiivisessa liik-
keessä spesifioi muuttujan faktiivisesti kulkeman reitin juuri samanmuotoi-
seksi, samalla lailla epäsuoraksi. Mentaaleista tarkastelupisteistä muodostu-
van reitin muoto vastaa siis esimerkiksi konkreettisesti pihaan
kaartaen
siir-
tyvän muuttoauton (3a) reittiä, ja tämä motivoi liikeverbin käytön myös esi-
merkin 3c kaltaisissa tapauksissa. Jos siis lauseen (3a) kuvaama muuttoauton
reitti piirrettäisiin paperille, näyttäisi se samanmuotoiselta kuin esimerkissä
(3c) kuvatun polun muoto, kun molempia tarkasteltaisiin lintuperspektiivistä
kaksiulotteisessa tilassa.
Tiivistäen voi sanoa, että predikaation kehyksen vaihtuessa myös verbin
ilmaiseman prosessin laatu vaihtuu olennaisesti, esimerkiksi konkreettisen
liikkeen ilmaisemisesta toiminnan tai sijaitsemisen ilmaisemiseen. Kuten kat-
saukseni alussa esittämistäni lauseista 1–3 voi huomata, kaikissa tällaisissa
esimerkeissä asiaintilassa kuvatun subjektitarkoitteen voi aistein havaita riip-
pumatta siitä, millaisesta liikkeestä on kyse. Sen sijaan esimerkissä 4
(Kirjan
juoni kiertelee ja kaartaa kummallisen kalakultin ympärillä)
subjektin tarkoi-
te, juoni, sijaitsee ainoastaan fiktiivisessä todellisuudessa. Kognitiivisessa se-
mantiikassa usein sovellettu liikkeen ilmausten jako kolmeen päätyyppiin
(objektiiviseen, abstraktiseen ja subjektiiviseen) näyttäytyykin riittämättömä-
nä, kun sitä tarkastelee siltä kannalta, voiko ilmauksessa mainitun subjektin
tarkoitteen suoraan havaita reaalitodellisuudessa. Objektiivisen (esim.
Muut
-
toauto kaartaa pihaan
), abstraktisen
(Pappi kaartaa aameneen)
ja subjektii-
visen
(Polku kaartaa pihaan)
liikkeen tapauksissa näin on, mutta lauseen
Ta
-
rinassa kiertelee mielenkiintoinen juoni
kaltaisissa tapauksissa ei. Abstrakti-
selle alueelle sijoittuvassa subjektiivisessa liikkeessä muuttujan
(juoni)
tar-
koite itsessään ei ole aistein havaittava olio, vaan sen voidaan ainoastaan ku-
vitella sijaitsevan kiintopisteessä. Lisäksi muuttujan kuvitteellisella tarkoit-
teella on liikeverbistä aiheutuva erityinen muoto. Toisin sanoen muuttujan
tarkoitteen äärihahmon muoto kuvataan dynaamisen liikkeen ilmauksen
avulla, mutta koko viitattu asiaintila sijaitsee abstraktisella alueella. Seuraa-
vassa hahmottelen liikeverbien luokitusta sen pohjalta, millaisesta liikkeestä
on kyse, mutta myös siitä näkökulmasta, sijaitseeko liikeverbin avulla kuvat-
tu asiaintila konkreettisessa todellisuudessa vai ei.
3. Kohti kaksitasoista liikeverbiluokitusta?
Talmy (2000: 101–102) jakaa liikeverbien käytön kahteen pääryhmään,
faktiivisen ja fiktiivisen liikkeen ilmauksiin. Näistä edellinen tyyppi viittaa