Basic HTML Version
K
ATSAUS LIIKEVERBIEN MERKITYSTYYPPEIHIN
261
ja päätepiste) jne. Nämä tekijät ovat implisiittisesti mukana myös esimerk-
kien (1a, 2a ja 3a) tulkinnassa.
Abstraktisessa liikkeessä liikeverbin avulla ilmaistaan tyypillisesti subjek-
tin tarkoitteen olotilan muutosta tai jotakin muuta toimintaa kuin liikettä.
Vaikka lauseessa siis esiintyy perusmerkitykseltään liikettä ilmaiseva verbi ja
tämän perusteella lauseen kirjaimellinen tulkinta esittäisi subjektin tarkoit-
teen liikkuvana, yleistiedon perusteella tiedetään, että lause ei kuvaa todellis-
ta liikettä. Yksi ero objektiivisen ja abstraktisen (myös subjektiivisen) liik-
keen välillä on se, että siinä missä puhuja voi aistein nähdä kielenulkoisessa
todellisuudessa objektiivisen liikkeen tarkoitetilanteen ja siis itse liikkuvan
olion, abstraktinen ja etenkin subjektiivinen liike voidaan vain järkeillä.
(Talmy 2000: 101–102.) Niinpä esimerkissä (1b) maidon muuttuessa juoma-
kelvottomaksi mikään ei vaihda sijaintiaan, esimerkissä (2b) poliitikko ei
liiku paikaltaan vaikka kierteleekin ja esimerkissä (3b) saarnaajan puheen
toivotaan loppuvan, vaikka itse puhuja pysyy paikallaan.
Samalla tavoin tiedämme maailmantiedon perusteella, että esimerkkien
(1c), (2c) ja (3c) kuvaamissa asiaintiloissa mainitut väylät eivät tietenkään
liiku mihinkään vaikka näissä virkkeissä niiden sanotaan liikkuvan. Kognitii-
visessa kieliopissa tämäntyyppistä liikeverbien käyttöä kutsutaan subjektiivi-
seksi (virtuaaliseksi, fiktiiviseksi) liikkeeksi, koska varsinaista liikkujaa ei ti-
lanteessa ole. Mikä sitten selittää sen, että näinkin staattiseen asiaintilaan
(esim. lauseessa
Tie menee Turkuun
) viitataan dynaamisella liikeverbillä?
Kognitiivisen näkemyksen mukaan subjektiivisessa liikkeessä käsitteistäjä
(puhuja) Leinon (1993: 145) sanoin ”seuraa pitkänomaisen muuttujan hah-
moa sen toisesta päästä toiseen ja konstruoi esittämänsä asiaintilan tällä ta-
voin liikeprosessiksi” (ks. myös Langacker 1987: 170–173, yksityiskohtai-
nen analyysi on 1990: 157–160.). Kyse on siten mentaalien tarkastelupistei-
den peräkkäisestä läpikäymisestä ja näiden keskinäisestä suhteesta rakentu-
van kuvitteellisen reitin muodosta. Esimerkiksi lauseessa 3c
(Polku kaartaa
pian tallipihaan)
puhuja tarkastelee mielessään vaiheittain polkua ja ottaa
aluksi sen päästä yhden mentaalin tarkastelupisteen. Käsitteistyksen aikana
mentaalit tarkastelupisteet seuraavat toinen toisiaan polun toiseen päähän
asti.
3
Koska tällaisessa prosessissa eri tarkastelupisteiden muodostama men-
3
Subjektiivisen liikkeen konseptuaalista perustaa on selitetty muun muassa ”ajatellun
ajan” ja ”prosessointiajan” käsitteiden avulla (esim. Langacker 1990: 157–163, Leino
1993: 187–192). Tässä yhteydessä en puutu eri liiketyypin ilmausten mentaaliin pro-
sessointitapaan lähemmin. Psykolingvististä evidenssiä fiktiivisen liikkeen prosessoin-
titavalle on esittänyt mm. Matlock 2004.