Basic HTML Version
K
ATSAUS LIIKEVERBIEN MERKITYSTYYPPEIHIN
263
olion konkreettiseen liikkumiseen kolmiulotteisessa todellisuudessa, ja jäl-
kimmäisessä liikkeen ilmauksen avulla ei viitata todelliseen liikkumiseen
vaan kuvataan esimerkiksi jonkin olion ulkomuotoa tai sijaintia. Tämäkään
jako ei kuitenkaan erottele lauseiden
Polku kaartaa pihaan
ja
Tarinassa kier
-
telee mielenkiintoinen juoni
kaltaista käyttöä toisistaan. Koska kummassa-
kaan ei kuvata todellista siirtymistä, tapaukset kuuluisivat fiktiivisen liikkeen
pääluokkaan huolimatta siitä, että edellisen kuvaama asiaintila on nähtävissä
kielenulkoisessa todellisuudessa mutta jälkimmäisessä tapauksessa muuttu-
jan ”tarkoite” voidaan ainoastaan kuvitella.
Niinpä voisikin ajatella, että myös toisenlainen lähestymistapa ja luokitte-
lumalli ovat mahdollisia. Talmyn esittämän faktiivinen–fiktiivinen liike -di-
kotomian ajattelua lainaten liikeverbin osoittamat prosessit voi jakaa kahteen
pääryhmään, konkreettisen ja abstraktisen tason liikkeen ilmauksiin. Molem-
mat pääryhmät taas jakaantuvat vielä objektiivisen liikkeen ”toimintaa” ja
subjektiivisen liikkeen ”sijaintia” kuvaaviin ilmauksiin kuvion 1 osoittamalla
tavalla.
Liike
Konkreettinen taso
Abstraktinen taso
Objektiivinen
liike (toiminta)
Subjektiivinen
liike (sijainti)
Objektiivinen
liike (toiminta)
Subjektiivinen
liike (sijainti)
Kuvio 1. Liikeverbien kuvaamien prosessien jako neljään päätyyppiin.
Näin saatavan nelikentän konkreettisessa tasossa liikkeen ilmauksen tar-
koite, siis esimerkiksi konkreettisesti liikkuva olio (5a) tai liikkuvaksi käsit-
teistettävä olio (5b) voidaan nähdä suoraan kielenulkoisessa todellisuudessa.
Esimerkissä (5a) urheilijoiden liike on siis silmin nähtävissä, mutta myös esi-
merkissä (5b) luontopolku on nähtävissä, vaikkakin sen liikkuminen on fik-
tiivistä. Sen sijaan abstraktisessa tasossa liike tulee päätellä. Vaikka esimer-
kin (5c) kuvaamassa tilanteessa lauseen subjektin
(George W. Bush)
tarkoite
luonnollisesti on silmin nähtävissä, ilmeistä on, ettei tämän
kiertely
näy vas-
taavalla tavalla kuin esimerkeissä (5a) tai (5b). Toisin sanoen presidenttieh-
dokkaan kiertely eli se, että tämä ei vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin
tai on muutoin vältellyt puhumasta kyseisestä aiheesta, ei ole millään lailla
suoraan havaittavissa tilanteessa, vaan sen voi päätellä esimerkiksi ehdok-