Basic HTML Version
E
LIISA
P
ITKÄSALO
244
(11b)
Juhani
. Én is
azt gyanítom, mert Aapeli
Minä myös sitä epäilen
koska Aapeli
csufondáros fickó. Ő költötte azt a gonosz gúnyverset
ilkikurinen heppu Hän runoili
sen ilkeä
pilkkarunon
öreg káplánukról is,
aki –
Isten bocsá’!
–
vanha kappalaisesta myös joka Jumala antaa anteeksi+ IMP+ 2SG
a katekizmusvizsgán kissé beszennyezte az orrát. (Kivi 1955: 39.)
katekismikokeessa
vähän likasi
nenänsä
’Minäkin epäilen sitä, koska Aapeli on ilkikurinen heppu. Hän teki
myös sen ilkeän pilkkarunon vanhasta kappalaisestamme, joka –
Jumala anna anteeksi! – likasi nenänsä katekismikokeessa. / I also
doubt it because Aapeli is a mischievous man. He did write that
awful cruel poem about the old chaplain who – God, forgive (me)!
– dirtied his nose in the catechism examination.’
As the conjugation of the imperative mood changes from the third-person
singular to the second-person singular, the tone of the emphatic phrase changes
accordingly, resembling an appeal.
In example 12, the re-positioning of the parenthetical addition to the end
of the sentence changes its sphere of influence as well as how the sentence is
punctuated and stressed.
(12a)
Juhani. Me olemme,
Jumala paratkoon
, Impivaarasta (Kivi 2012: 171).
(12b)
Juhani.
Mi
vagy-unk itt
Impivaará-ról,
Me
olla-3PL
täällä
Impivaara-ABL
áld-j-on
meg
az Isten.
(Kivi 1955: 139.)
siunata-IMP-3SG+DEFC VERBPART ART Jumala
’Me olemme Impivaarasta, siunatkoon Jumala! / ’We hail from
Impivaara, God bless (us)!’
Positioned in the middle of a sentence in the original text, the emphatic
phrase both interrupts the speech and punctuates it, intensifying the force of
the phrase. In the Hungarian translation, on the other hand, the emphatic
phrase is positioned in the end and consequently, only amplifies what is ex-
pressed previously. In addition, the verb choice (
áld,
‘to bless’) gives the
emphatic phrase a more religious tone.