Page 76 - FUD20

Basic HTML Version

T
UOMAS
H
UUMO
– P
IIA
P
EIPONEN
76
Vanhastaan akseligrammien systeemiä on tarkasteltu tilanteista, joissa
ainakin kiintopiste mutta tavallisesti myös muuttuja pysyy paikallaan. Esi-
merkiksi Levinsonin (2013) perusteellinen tutkimus keskittyy juuri tämänta-
paisten tilanteiden kielentämiseen. Kuten erityisesti Tenbrink (2011) on ko-
rostanut, on kuitenkin tarpeen tarkastella myös tilanteita, joissa jompikumpi
tai molemmat osallistujat ovat liikkeessä. Suomessa muuttujan suhdetta kiin-
topisteeseen koodataan ylipäätään adpositioiden taivutuksella varsin tark-
kaan: esimerkiksi akseligrammien olosijamuodot (mm.
edessä
,
vieressä
,
ta
-
kana
,
yllä
) ilmaisevatkin juuri muuttujan ja kiintopisteen välisen sijaintisuh-
teen pysyvyyttä samanlaisena, kun taas muutossijoilla ilmaistaan muuttujan
siirtymistä hakualueelle
(eteen, viereen, taakse, ylle)
tai sieltä pois
(edestä,
vierestä, takaa, yltä).
Lisäksi monilla akseligrammeilla on erillinen prolatiivi-
muoto ilmaisemassa muuttujan kiintopistettä sivuavaa liikettä:
editse
,
yli
(
tse
),
ohi
(
tse
),
vieritse
,
ali
(
tse
).
Kuten edellä totesimme, juuri grammien taivutuksessa sisä- ja ulkopaikal-
lissijojen välinen ns. laadun oppositio saa usein idiosynkraattisia tehtäviä.
Eräiden grammien osalta tämä oppositio näyttää liittyvän siihen, liikkuuko ti-
lanteen kiintopiste vai pysyykö se paikallaan. Huumo (2013) tarkastelee suo-
men akseligrammien sellaisia käyttöjä, joissa sekä muuttuja että kiintopiste
liikkuvat joko konkreettisessa tai kuvaannollisessa mielessä. Hänen lähtö-
kohtanaan on Keresztesin (1964) havainto, jonka mukaan liiketilanteessa
frontaalisella akselilla sijaitsemista kuvataan eri grammimuodoilla kuin staat-
tista sijaintia kielentävässä perusakselijärjestelmässä. Ihminen voi esimerkik-
si seisoa ystävänsä
edessä
tai
takana
mutta kävellä pikemminkin tämän
edel
-
tai
perässä
. Inessiivimuoto
edessä
näyttää siis sopivan parhaiten ilmaise-
maan paikallaan pysyvän muuttujan suhdetta paikallaan pysyvään kiintopis-
teeseen, adessiivimuoto
edellä
taas liikkuvan muuttujan suhdetta samalla
väylällä liikkuvaan kiintopisteeseen.
Semanttisesti samanlainen oppositio erottaa muotoa
takana
(esimerkiksi
seistä jonkun takana
) muodoista
perässä
ja
jäljessä
(esimerkiksi
juosta jon
-
kun perässä
), mutta kuten voi huomata, tätä erontekoa ei ilmaista paikallissi-
jamuotojen oppositiolla vaan kokonaan eri grammivartaloilla. Huumo (2013)
toteaa, että staattisen ja dynaamisen akselisysteemin muotoero koodataan
suomessa selkeimmin juuri frontaalisella, heikommin lateraalisella ja kaik-
kein heikoimmin vertikaalisella akselilla: esimerkiksi vertikaalista sijaintia
kuvaavat muodot
yllä
ja
alla
käyvät yhtä hyvin staattisen kuin liiketilanteen-
kin ilmaisemiseen (esim.
Poliisihelikopteri leijui onnettomuuspaikan yllä
vs.
Poliisihelikopteri lensi pakenevan auton yllä
). Huumo (2013) selittää ilmiötä
sillä, että frontaalinen akseli on liiketilanteessa monella tapaa primaarinen,