Page 266 - FUD20

J

ARI

S

IVONEN

266

Esimerkiksi lauseen (7a) voi ensinnäkin tulkita abstraktisen tason subjek-

tiivisen liikkeen tapaukseksi, jolloin se viittaa muuttujan virtuaaliseen sijait-

semiseen kiintopistettä edustavassa abstraktisessa, sosiaalista suhteista muo-

dostuvassa lokaatiossa. Esimerkki voidaan kuitenkin nähdä myös abstrakti-

sen tason objektiiviseksi liikkeeksi, jolloin se viittaisi opettajan toimimiseen

sosiaalisessa verkostossa. Vastaavanlainen rajatapaus on esimerkki (7b), jon-

ka voi katsoa edustavan abstraktisen tason subjektiivista liikettä, jos sen tul-

kitsee siten, että kyse on kysymysten virtuaalisesta, staattisesta sijainnista

ajatuksissa. Nähdäkseni tämänkin esimerkin voi kuitenkin luontevammin tul-

kita abstraktisen tason objektiiviseksi liikkeeksi, aktiiviseksi toiminnaksi:

esimerkin poikkeuksellinen asiaintila ja laajempi konteksti ohjaavat hahmot-

tamaan verbin merkitykseksi erilaisten kysymysten aktiivisen pohtimisen.

Esimerkin (7b) luokittelemisen problematiikka ei siis liity niinkään itse liike-

verbien semanttiseen luokittelutapaan, vaan pikemminkin sen ratkaisemi-

seen, millaisena asiaintilana ajatteleminen ymmärretään. Ajattelemiseen voi-

daan viitata lukuisilla verbeillä ja konstruktioilla, jotka muodostavat semant-

tisen jatkumon aina intensiivisestä ponnistelusta (esim.

Pekka

pohti kysymys

-

tä

) jonkin seikan lähes staattiseen mielessä sijaitsemiseen asti (esim.

Kysy

-

mys oli Pekan mielessä

). Luokiteltaessa epäsuoran reitin verbin tyyppiä sil-

loin, kun verbillä viitataan ajattelun asiaintilaan, joudutaan siten ottamaan

kantaa siihen, mihin kohtaan ajattelun kielentämisen jatkumoa ilmaus sijoit-

tuu. Tämä näkyy valintana abstraktisen tason objektiivisen ja subjektiivisen

liikkeen välillä. Yhtä kaikki, liikeverbin käyttö kielenulkoisen todellisuuden

staattisten asiaintilojen kielentämiseen ilmentää ihmisen luontaista taipumus-

ta dynaamiseen käsitteistämiseen (Talmy 2000: 101).

4. Päätäntö

Tässä katsauksessa olen tarkastellut liikeverbien kuvaamien asiaintilojen

luokittelua kognitiivisen semantiikan näkökulmasta. Tavoitteenani on ollut

osoittaa, että taajaan käytetty tapa jakaa liikkeen ilmaukset kolmeen päätyyp-

piin – objektiiviseen, abstraktiseen ja subjektiiviseen liikkeeseen – ei luonte-

vasti luokittele sellaisia fiktiivisen liikkeen ilmauksia, jotka kuvaavat jossa-

kin abstraktisessa domaanissa ”sijaitsevia” olioita, kuten esimerkiksi lausees-

sa

Kuunnelman juoni mutkittelee läpi sota-ajan

. Hahmottelemassani luoki-

tusmallissa yksi ja sama liikeverbi voi ilmaista neljään eri päätyyppiin sijoit-

tuvaa liikettä: 1) konkreettisen tason objektiivista liikettä, 2) konkreettisen ta-

son subjektiivista liikettä, 3) abstraktisen tason objektiivista liikettä ja vielä

4) abstraktisen tason subjektiivista liikettä. Abstraktisen tason subjektiivisen