Basic HTML Version
J
ARI
S
IVONEN
260
kaan: ne kyllä kuvaavat jonkin olion muotoa tavanomaisen subjektiiviseksi
tai fiktiiviseksi kutsutun liikkeen tapaan (1c, 2c ja 3c), mutta poikkeavat
näistä siinä, että kuvattava olio ei sijaitse aistein suoraan havaittavassa reaali-
todellisuudessa vaan jossakin abstraktisessa tai kuvitteellisessa maailmassa.
Esimerkissä (4) kaunokirjallisen teoksen kerronnan rakennetta kuvataan lii-
kettä epäsuoraa reittiä pitkin ilmaisevien
kierrellä
ja
kaartaa
-verbien avulla ja
näin teoksen tapahtumien kulusta luodaan tietynlainen, monipolvinen ja rönsyi-
levä käsitys (vrt. esim.
Kirjassa on kummallinen kalakulttia käsittelevä juoni
).
(4)
Kirjan juoni kiertelee ja kaartaa kummallisen kalakultin ympärillä.
Luonnostelen tässä katsauksessa liikeverbien semanttista ryhmittelyä, tie-
tynlaista nelikenttää, jossa liikeverbien käyttö jakautuu kahtia konkreettis- ja
abstraktismerkityksisiin, ja nämä kaksi ryhmää jakautuvat vielä kahtia dy-
naamisiin toiminnan kuvauksiin ja staattisiin sijainnin ilmauksiin. Tällaisen
ryhmittelyn etuna on se, että liikeverbien erilaiset käytöt sijoittuvat aiempaa
luokittelua kitkattomammin omiin lokeroihinsa. Aloitan käsittelyni kuitenkin
tarkastelemalla ensin kognitiivisessa semantiikassa liikeverbeistä useimmiten
käytettyä semanttista kolmijakoa objektiiviseen (1a, 2a ja 3a), abstraktiseen
(1b, 2b ja 3b) ja subjektiiviseen (1c, 2c ja 3c) liikkeeseen.
2
2. Kognitiivinen liikeverbiluokitus: objektiivinen, abstraktinen ja
subjektiivinen liike
Liikeverbin prototyyppisenä hahmona voi pitää prosessia, jossa muuttuja
siirtyy suhteessa kiintopisteeseen. Tällaisessa lauseessa kuvataan siis jonkin
olion konkreettista paikanmuutosliikettä kolmiulotteisessa todellisuudessa
(1a, 2a ja 3a). Kognitiivisessa semantiikassa tällaista liikettä kutsutaan objek-
tiiviseksi, ja siinä verbin osoittaman predikaation (merkitysrakenteen) kehys
sijoittuu liikeverbin perusalueelle spatiaaliseen tilaan. Kognitiivisen näke-
myksen mukaan merkitykset kuvataan siis suhteessa kehyksiin, jotka koostu-
vat monenlaisesta kulttuurillisesta ja ensyklopedisesta tiedosta (Leino 1993:
78). Silloin kun liikeverbin kehyksenä on spatiaalinen tila, kehys tuo ilmauk-
sen merkitykseen mukaan erilaista maailmantietoa, joka koskee liikkumista
kielenulkoisessa todellisuudessa: tietoa painovoimasta, liikettä vastustavasta
kitkasta, liikkumiseen tarvittavasta energiasta, liikkumisen kontrolloinnista,
liikkeen jakautumisesta inherentisti liikeradan eri osiin (lähtökohta, välivaihe
2
Siinä missä Langacker (esim. 1987) puhuu
objektiivisesta
ja
subjektiivisesta
liikkeestä
,
käyttää Talmy (esim. 2000) termejä
faktiivinen
ja
fiktiivinen
liike
. Tässä katsauksessa
sovellan rinnatusten kumpaakin terminologiaa.