Basic HTML Version
P
ETRI
L
AUERMA
182
tettuna – kuitenkin viitata työn olevan kopio vanhemmasta käsikirjoituksesta.
Tähän voisi viitata myös otsikoinnin tilaa säästävä pelkistyminen käsikirjoi-
tusvihon loppua kohden. (Lauerma 2012: 96–97.) Mutta vaikka työ olisi ko-
pio, sen mahdollinen yhteys Olmützin jesuiittakollegioon jää edelleen vain
hypoteesiksi.
Lexicon Latino-Scondicumiin
(Schroderus 1637) sisältyvään porilaisen
Marcus Pauli Sadeleruksen koostamaan suomenkieliseen aineistoon
Rudi
-
mentaa
yhdistävät eräät arkaismit, mutta Palkki (2012: 45) on osoittanut de-
taljeissa erojakin. Hämäläisen lainlukijan Hartikka Speitzin (1591–1651) kie-
li olisi riittävän vanhahtavaa, muttei tarpeeksi lounaismurteista (mt. 45–46).
Vuonna 1638 asetetun raamatunsuomennoskomitean miehistä Petraeus ja
Martin Stodius osasivat tuskin suomea riittävän hyvin, mutta heitä (Petraeuk-
sen kieliopinkin teossa avustaneet) Henrik Hoffman ja Gregorius Favorinus
eivät kielellisesti sovi
Rudimentan
tekijöiksi (Palkki 2012: 46–47); Petraeuk-
sen (ja Martiniuksenkin) kielioppi ja
Rudimenta
ovat myös niin laajuudeltaan
kuin rakenteeltaankin kovin kaukana toisistaan (Kuutti 2012: 20).
Rudimen
-
tan
ja Wexioniuksen kielioppiluonnoksen (1650) monet yhtäläisyydet (sub-
stantiivintaivutuksen samat esimerkkisanat, adjektiivien neliportainen kom-
paraatio ja lukusanojen esittely syntaksia käsittelevässä luvussa) juontuvat
(persoona- ja impersonaalimuotojen erottelemattomuutta lukuunottamatta)
Stahlin (1637) kielioppiin (Kuutti 2012: 21–23, Randén 2012: 33), elleivät
Rudimentan
käyttöön lähteenä (Lauerma 2012: 97–98). Vielä eräissä 1650-
ja 1660 -lukujen töissä, kuten Jacob Raumannuksen
Confessio Fidei
-suo-
mennoksessa ja tyrvääläisen Thomas Rajaleniuksen suomenkielisissä saar-
noissa on tuntuvammin
Rudimentalle
ominaisia arkaismeja, mutta teosten
murrepiirteet ovat erilaisia (ks. mt. 47 alav. 79), kieliopin kirjoittajaksi toi-
saalla epäillyn Jacobus Flachseniuksen 1680-luvulla julkaisemasta saarnasta
puhumattakaan (Lauerma 2013). Käsialavertailut varmistavat, että kenenkään
tässä kappaleessa mainitun henkilön omakätisesti kirjoittama
Rudimenta
ei
voi olla.
2
Martiniuksen kieliopissa (1689) on joitain
Rudimentaa
muistuttavia
sanakäänteitä, mikä saattaa viitata hänen käyttäneen lähteenään tätä tai tälle
2
Anneli Mäkelä-Alitalon vertailemat käsialanäytteet ovat peräisin Ruotsin Riksarkivetin
(Marieberg, Stockholm)
Acta
Ecclesiastica
-kokoelmasta (Gregorius Favorinus),
Sko-
kloster
-kokoelmasta (Jacobus Flachenius, Henrik Hoffman, Eskil Petraeus, Jacob Rau
-
mannus, Marcus Sadelerus, Martin Stodius, Michael Wexionius) ja
Stegeborg
-kokoel-
masta (Hartikka Speitz) sekä Suomen Kansallisarkiston
Ecclesiastica
-kokoelmasta
(Thomas Rajalenius). Kiitän kummankin arkiston henkilökuntaa avusta aineistojen pai-
kallistamisessa ja käytössä. Stahlin eroavan käsialan näytteenä ks. Vinkel 1965: 128.