Basic HTML Version
P
ETRI
L
AUERMA
180
soonassa. Koko kieliopista kolmanneksen vievissä taivutusluetteloissa esi-
merkkisanoina ovat latinan kieliopeissa tavallisen
rakastaa
-verbin lisäksi
myös verbit
kuulla
ja
olla
. Myös adverbejä esitetään pitkästi omassa, joskin
numeroimattomassa alaluvussaan. Paikkaa ilmaisevat adverbit ryhmitellään
latinan prepositiorakenteita vastaaviin olo-, tulo- ja erosijaisiin sekä kautta-
tyyppisiin muotoihin. Myös aikaa ilmaisevia adverbeja luetellaan pitkästi,
mutta sinänsä lukuisista muista adverbityypeistä kuin lukumäärää ilmaisevis-
ta annetaan enimmäkseen vain muutamia esimerkkejä. Oman otsakkeensa al-
la tarkastellaan myös konjunktioita, jotka luetellaan kopulatiivisiin, disjunk-
tiivisiin, adversatiivisiin, kausaalisiin ja päättelyä ilmaiseviin jaoteltuina. Pre-
positioita käsittelevässä alaluvussa luetellaan rektion mukaan jaoteltuina itse
asiassa vain postpositioita. Latinan
a
,
ab
,
ex
ja
ad
-prepositioita vastaavien il-
mausten erikoisuutena todetaan, että ”niiden merkitys ilmaistaan nominin lo-
pussa” heprean affiksien tapaan (esim.
Saxahan
’Saksaan’).
Ilman omaa otsikkoa tarkastellaan vielä lyhyesti prosodiaa, jossa muotoil-
laan sääntö eri pituisten sanojen painotuksesta. Käsikirjoituksen viimeinen
luku on otsikoitu syntaksia käsitteleväksi, mutta tästä todetaan vain sen ja sa-
najärjestyksen olevan lähes samanlaista kuin ruotsin kielessä, joskin suoma-
laisuuksien huomautetaan poikkeavan ruotsalaisesta puhumisen tavasta. Lu-
vun lopuksi luetellaan suomen kielen keskeiset lukusanat.
Rudimentan
suomen piirteitä
Suomen kieltä on
Rudimentassa
käytetty vain esimerkeissä ja taivutuskaa-
vioissa. Sanojen merkintä ei tuo suuria yllätyksiä: ortografialtaan
Rudimenta
noudattaa samoja periaatteita kuin vanha kirjasuomi yleensä. Tekstissä on
kuitenkin myös joitain sellaisia piirteitä, joita kirjasuomessa on käytetty
1600-luvun alkupuolen jälkeen enää harvemmin. Tällaisia piirteitä ovat
k
:n
käyttö
c
:n sijasta välillä takavokaalienkin edellä (
Koconans
’kokonaan’) ja
q
:llinen kirjoitusasu
qwin
’kuin’, tavunloppuisen
h
:n merkitseminen joskus
ch
:lla (
hochtimet
’hohtimet’),
e
:n ja
ä
:n vaihteleva merkintä (
kymmende
~
kymmänd
’kymmentä’) ja pitkien vokaalien merkitseminen lyhyellä vokaalil-
la joskus ensi tavussakin (
mutoin
’muutoin’). Muoto
Jummal
’Jumala’ vie
ajatukset viron kieleen ja Stahlin (1637) kielioppiin. (Palkki 2012: 38–44,
vrt. VKS s.v.
hohtimet
,
Jumala
,
kokonaan
,
kuin
,
kymmen
.)
Rudimentan
selvästi lounaismurteisia piirteitä on runsas loppuheitto, jota
tavataan jopa nominatiivissa (esim.
Engel
’enkeli’). Lounaismurteisia ovat
myös esim. muodot
munaisti
’monesti’,
oikja
’oikea’ ja
on caiken
’kaiketi’.
Sen sijaan
mee
,
tee
,
hee
’me, te, he’ -asuiset pronominit voivat olla joko lou-
naismurteisuuksia tai kaakkoishämäläisyyksiä, samaten kuin
cunga
’kuhun-